Olet täällä

Työkalupakin avulla opiskelijan tarpeisiin sopiva tulkki

Implantoidun asiakkaan profiilissa lukee kommunikointikeinona viitottu puhe. Opiskelutulkkina tuntuu kuitenkin siltä, ettei se toimi ainakaan sellaisena kuin sitä käytetään suomenkielisille kuuroutuneille. Kokeilen viittomakieltä mutta sen erilainen sanajärjestys ja kielioppi eivät toimi asiakkaan kuuleman opettajan puheen tukena. Yhdistelen osia molemmista ja yhteinen ymmärrys alkaa muodostua. Kunnes tulee ensimmäinen kielitunti, jossa paras tulkkaustapa olisikin kirjoitustulkkaus! Ja liikunnantunti, jossa asiakkaan on sammutettava kuulonsa eli implanttinsa. Mikä neuvoksi?

Vuonna 2011 Vian työntekijäpäivillä pidimme työpajan, jossa pohdimme tulkkausta asiakkaille, joille on leikattu sisäkorvaimplantti. Työskentelyn keskiössä oli viitottu puhe, jota tulkit käyttävät opiskelutulkkauksessa yhä enemmän. Viitotussa puheessa, kuten viittomakielessäkin, on paljon variaatiota käyttäjien kesken, ja monet implanttia käyttävät nuoret hallitsevat molemmat kommunikointimenetelmät. Joskus toimivin kommunikaatio voi olla myös jotain viittomakielen ja viitotun puheen väliltä. Aiheeseen liittyi myös eettisiä kysymyksiä, esimerkiksi kuinka paljon tulkin roolissa voi joustaa, jos asiakkaan kielelliset tarpeet niin vaativat? Työpajatoiminnan pohjalta perustimme työryhmän, jonka tavoitteena oli luoda työkaluja kartoittamaan asiakkaalle sopivat tulkkausmenetelmät ja -tavat. Halusimme myös, että tulkkiemme osaaminen implantoiduille asiakkaille tulkkaamisessa kasvaa.

Taustatietoa ja tukea saimme muun muassa Humakin yliopettaja, FT Päivi Rainòlta ja Kuuloliiton erityisasiantuntija Sirpa Laurénilta. Samaan aikaan implantoitujen lasten tulevaisuus oli esillä myös muualla. Päivin aloitteesta meidät kutsuttiin mukaan Opetushallituksen tilaisuuteen, jonne oli kutsuttu edustajia asiakasjärjestöistä, kuurojen kouluista sekä peruskouluista, joihin on integroitu kuulovammaisia lapsia. Tapaamisen myötä Suomessa käynnistettiin Kuuleeko Koulu? -tutkimushanke, jonka kotisivut löytyvät osoitteesta: http://blogs.helsinki.fi/kuuleekokoulu/

Teimme yhteistyötä myös Vian tulkkitiimien kesken, ja keräsimme kyselyn avulla kokemuksia työryhmää askarruttaneisiin asioihin. Luokittelimme kysymykset kolmeen keskeiseen aihealueeseen, joista muodostui työn edetessä työkalupakin kolmen osan nimet:

  1. Eettiset kysymykset: Mikä kuuluu tulkin työhön? Miten joustan perinteisestä tulkin roolista ja miksi?
  2. Kielelliset kysymykset: Tuntuuko siltä, ettei valittu tulkkaustapa sittenkään toimi? Olisiko jokin muu menetelmä parempi? Osaanko mukauttaa tulkkaustaitojani tarpeen mukaan?
  3. Tulkkaustekniset kysymykset: Millaisissa tilanteissa asiakkaan kuuleminen on riittävää? Onko asiakkaalla muita kuulemisen tai kommunikaation apuvälineitä? 

Työstimme materiaalia, ja tuloksena syntyi aihio työkalupakista, johon kuuluu joukko työkaluja tulkkausmenetelmien ja -tapojen kartoittamiseen. Työkalupakin testiryhmäksi valikoitui muutama meille tuttu opiskelutulkkausasiakas, jotka olivat helposti tavoitettavissa ja suostuivat testaamaan kaavakkeen. Testaus tehtiin yhdessä asiakkaan kanssa ja saimme hyvää palautetta pakin käytettävyydestä. Tietojen tallentamista ja käyttöä varten teimme myös lupalomakkeen, jossa määritellään mm. asiakkaalta saatujen vastausten käyttötapa ja säilytysaika. 

Työkalupakki on ollut kommentointikierroksella asiakasjärjestöissä, ja olemme saaneet palautetta Päivi Rainòn ja Sirpa Laurénin lisäksi mm. Kuurojen Liitto ry:n, Kuurojen Palvelusäätiön Juniori-ohjelman ja LapCi ry:n edustajilta. Palautteen perusteella teemme vielä muutoksia ja korjauksia pakkiin, mutta jo nyt työskentely on lisännyt työryhmämme jäsenten osaamista huimasti. Tulee kuitenkin muistaa, että asiakas lopulta määrittelee oma tapansa toimia ja käyttää kieltä eri tilanteissa. Työkalupakki on hyvä apuväline tulkkivälittäjille mm. tilanteissa, joissa asiakas ei ole ennestään tuttu tai tulkkausta käytetään uudessa tilanteessa. Työn tulos on konkreettinen, helppo käyttää ja ennen kaikkea auttaa löytämään oikean tulkin oikeaan paikkaan!
 

Kirjoittajat Sirpa Ojanen ja Heidi Hietaniemi olivat jäseniä työryhmässä, joka pohti tulkkausta implantoiduille asiakkaille. Muut työryhmän jäsenet olivat Annika Aalto, Ulla Kainulainen, Saara Nurmento, Ella Fagerlund ja Kati Uusitupa. Työryhmä apuna toimivat lisäksi Maarit Widberg-Palo ja Jaana Marttila.