Olet täällä

Tulkattua työelämää

Kuvittele, että istut työpaikkasi neuvotteluhuoneessa, kuten joka maanantai-aamu. Vieressä istuu työkaveri, jonka kanssa olet tehnyt töitä jo 13 vuotta. Hän on suhteellisen täyspäinen, niin kuin suurinpiirtein kaikki teidän alallanne näin kauan työskennelleet. Kuitenkin viikkopalavereissa hän puhuu joskus takellellen työnkuvastaan ja hakee termejä, käyttäen välillä maallikkokieltä asiasta, jossa hän on ollut sisällä jo vuodesta nakki. Kerran hän jopa toivoi Paulan tekevän muistiinpanot, vaikka ristimänimesi on Pauli. Pahoitteli, mutta sieluusi jäi pieni arpi.

Työkaverisi on viittomakielinen ja kokoontumisissanne hän artikuloi tulkin suulla. Työpaikallanne vaihtuvat tulkit useammin kuin sinulla alushousut. Suomeksi sanottuna: aamupäivän neuvottelussa tulkki A ja seuraavassa palaverissa tulkit B ja C. Jotkut näistä tulkeista ovat käyneet aiemminkin teillä, osa käy jopa viikottain, mutta jatkumosta heidän työskentelyssään ei voida puhua. Muutaman saatat tuntea jo nimeltä, mutta suurin osa vierailee, ei tuttuile. Ammattialanne termistö on vakiintunutta, koko ajan muuntuvaa ja kollegalle puhuttaessa sitä käytetään nopeasti ja varmasti, ajoittain jopa puolihuolimattomasti. Työpaikan sisäinen puhe on tulkille haaste ja aina haasteeseen vastaaminen ei onnistu.

Palaa vielä takaisin mielikuvittelemaasi neuvotteluhuoneeseen. Palaverissa viitataan viime vuonna sattuneeseen kömmähdykseen “Täähän näyttää siltä kuin Pauli peeämceessä silloin mossasi..” *naurunrähäkkä* Tulkki istuu henkisellä lintulaudalla miettimässä oliko se PMC vai BMC, mitä on kossaaminen ja olisiko sormittaminen turvallinen ratkaisu? Viittomakielinen on auttamatta viimeinen, joka nauraa tai ei naura ollenkaan. (Tosin se voi johtua siitäkin, että juttu oli niin huono.) Jokaista yksityiskohtaa ja tapahtumaa työvuosien kirjossa ei tulkkien ole mahdollista eikä tarpeellistakaan tietää, mutta puheissa ja viittomisissa vilahtelevat paikkojen, henkilöitten, työtapojen ja -välineitten nimet olisi syytä tulkata sujuvasti. Jos tulkki käy työpaikalla kerran kuussa tai puolessa vuodessa, saa aikamoinen supertulkki olla, että koko termistörepertuaari pysyy aktiivisessa työmuistissa.

Mikä sitten ratkaisuksi? Miten mahdollistettaisiin asioitten ja ihmisten kohtaamisen sujuvuus? Miten, oi miten, tulkkausjärjestelyjen tulisi toimia, että työpaikoilla tulkkaava saisi tuntea työn vuon virtaavan vuolaana uumallaan?

Tulkkirinki-yhdyssana tulee puheeksi usein, kun keskustellaan työelämätulkkauksesta. Se käsittää muutaman tulkin ryhmän, joka käy joko samassa paikassa tai samalle asiakkaalle tulkkaamassa. Tieto välittyy, tietotaito pysyy ja naamat ovat samat. Tämä käytäntö on jo käytössä kuurosokeilla asiakkailla. Kela ei ole vielä hyväksynyt työelämätulkkauksiin tulkkirinki-käytäntöä, mutta uskon, toivon ja oletan, että se toteutuu! “Tulkkirinki” on käsite, joka pelastaa maailman tai ainakin monen ihmisen hermot.

Mitä tekee sitten tulkki, jolle nalli napsahtaa? Valmistautuminen on a ja o tutunkin työelämätulkkauspaikan ilmestyessä tulkin kalenteriin. Usein tulkkaustilauksen lisätietoja-tekstissä lukee “palaveri” tai “kokous”. Nettisivut ja muistin perukat pengotaan. Jos kollega on tulossa mukaan, häneltä tarkistetaan mahdollinen uusin tieto.  Myös omalla kontolla on vastuu välittää tarpeellinen tieto tulkkiparille. Jos ei kummallakaan ole käryä kokouksen sisällöstä tai koko työpaikasta, eikä Googleen taputellut hakusanat kohteesta avaa muuta kuin henkisen avannon, mikä neuvoksi? Tulkki ottaa puhelimen karvaiseen käteensä ja käy rohkeasti ottamaan yhteyttä asiakkaaseen toiveenaan, että asiakas ehtii vastata viestiin. Yhteistyön merkitys nousee arvoon arvaamattomaan. Voi olla, että asiakkaalle tämä on 583. kerta, kun tulkki kysyy mitä asioita käsitellään ja voisimmeko tavata ennen kokousta? Tavatessaan tulkin, viittomakielinen asiakas kertoo viidennensadannenkahdeksannenkymmenennenkolmannen kerran työkavereidensa viittomanimet, jotka tulkki painaa lyhytkestoiseen muistiinsa unohtaakseen ne kenties saman tien, kun painaa ulko-oven kiinni.

Jokaisen ihmisen työssä on omat kommervenkkinsä ja spesiaalit juttunsa. Olipa kyseessä metallityöpajan palaveri tai johtoryhmän kokous - kaikki yhtälailla tärkeitä niille ihmisille, jotka siellä ovat mukana. Jokaiselle osapuolelle olisi helpompaa, kun silloin tällöin kerättyä tietotaitoa voisi tulkki käyttää hyväksi yhä uudelleen. Miten paljon sujuvampaa jo nyt taitavien tulkkien tulkkaus olisi? Sosiaalisten tilanteidenkin näkökulmasta tuttujen tulkkien läsnäolo vertautuisi vähintään sataan jänikseen. Kukapa sitä vieraalle ihmiselle heittäisi yhtä relasti läppää kuin omalle monivuosisataiselle työkaverilleen? Ehkä Sami Hedberg.

Ja koska blogeissa ja elämässä on järkevää jättää suuhun positiivinen jälkimaku, tässä se tulee: Me tulkit teemme parhaamme, olipa tilanne/asiakkaat/sanasto/universumi tuttu tahi vieras. Toivo vielä paremmasta parhaasta itäköön myös päättävän tahon mielessä.