Olet täällä

Hybridit raveissa eli kirjoitustulkin arkea

Viittomakielen tulkki viittoo, kirjoitustulkki kirjoittaa - hybridi viittoo ja kirjoittaa! Ei ole tarkkaa tietoa, milloin hybridi-sana ilmaantui tulkkien kielenkäyttöön, mutta nykyisin sitä käytetään yleisesti ainakin pääkaupunkiseudulla tulkeista, jotka tekevät sekä viittomakielen tulkkausta että kirjoitustulkkausta. 

Jos vuosia ongelmallisiksi kirjoitustulkkauksessa ovat osoittautuneet suomeen omitut ravet, slidet, caset, mailit yms. Itsekin jähmetyin ihmettelemään tekstitettyä tv-ohjelmaa seuratessani, missä vaiheessa päähenkilöt ehtivät raveissa käymään - ennen kuin tajusin, että kyseessä olivat reivit. Tästä ilmeisesti päähäni iskostui, että "raveissa" tarkoittaa reivejä. Ja niin, dekkarien suurkuluttajana, Mari Jungstedtin Meren hiljaisuutta lukiessani, jähmetyin jälleen ihmettelemään, milloin reiveissä oltiin oltu - kunnes tajusin, että tällä kertaa oltiinkin raveissa, juupa juu. Voin vain kuvitella, kuinka sekavaa asiakkaista on lukea tulkkeesta milloin keisseistä ja slaideista, milloin caseista ja slideistä.

Myös kirjoitustulkkauksen lyhenteet mietityttävät, sillä tänä vuonna asioimistulkkauskeikoilla olen törmännyt outoon ilmiöön: käytettyjen lyhenteiden kirjo on kasvanut entisestään. Tämä on aika mielenkiintoista, sillä meillä Suomessa on kirjoitustulkkaukseen vain yhdet lyhentämisen suositukset ja varsinkin asioimistulkkauksissa niistä on todella paljon hyötyä sekä asiakkaille että tulkeille. Silti olen tänä vuonna nähnyt jopa entistä enemmän pisteitä lyhenteissä niin yhdyssanojen keskellä kuin minkä tahansa katkaistun sanan jälkeen perinteisten oikeaoppisten pisteellisten lyhenteiden lisäksi (suositus on, ettei lyhenteissä käytetä pisteitä). Voisiko tämä johtua siitä, että kirjoitustulkkien energia kuluu töiden metsästämiseen, eikä puhti oikein riitä muuhun?

Tekniikka kehittyy hurjaa vauhtia. Voi ihme, millaista vauhtia! Minä en ole siinä mukana pysynyt alun alkaenkaan, mutta onneksi minulla on ”tekniikkaneroja” lähettyvillä. On jännä seurata, kuinka ympärillä pohditaan välillä hyvin kuumeisesti, millainen tulkkausvempain sopii mihinkin tilanteeseen. Olen toiminut kirjoitustulkkina runsaat 15 vuotta ja aina omistanut vain yhden kannettavan tietokoneen, jolla olen hoitanut kaikki tulkkaukset ongelmitta. Aikoinaan kannettava oli aina kytkettävä verkkovirtaan. Jo pitkään akut ovat riittäneet ainakin lääkärikäynnin ajan ja nykyisin jopa koko päivän. Läppärini tuumakoko oli isoin mahdollinen vielä muutama vuosi sitten ja olisi varmasti edelleenkin, elleivät ikä ja sen mukana tuoma rappeuma olisi aiheuttaneet olkapääongelmaa. Olkapääleikkauksen jälkeen totesin, että mikäli mielin jatkaa eläkeikään asti (jäljellä 14 työvuotta), on aika siirtyä kevyempään kannettavaan. Nykyisen näyttöni tuumakoko on 11,5, joka on juuri parahultainen eikä liian pieni, mitä hieman pelkäsin. Tunnustettakoon, että nautin myös masiinan järisyttävän ihanasta keveydestä. Tulevaisuudessa käyttänen lisänä jonkun sortin tablettia, jonka saa yhdellä piuhalla liitettyä nykyisen kaltaiseen kannettavaan ja jaettua näytön. Sellainen olisi hyödyllinen varsinkin paritulkkauksissa viittomakielen tulkin kanssa.

Tiedän, että joillakuilla autoilla liikkuvilla kirjoitustulkeilla on autonsa takakontissa jos jonkinlainen varustus: on lisänäyttöä, valjaita, varatietokoneita, tabletteja, tykki… Itse liikun pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla bussilla, junalla, raitiovaunulla ja jalkapatikassa. Nyrkkisääntönä on, että vakiovarustuksen on mahduttava reppuun, joka ei sekään kymmeniä kiloja voi painaa. Eikä kalliita videoprojektoreita kuljetella säällä kuin säällä bussien ja junien väentungoksessa. Asiakkaita onkin ajoittain vaikea saada ymmärtämään, mikä on tulkin niin kutsuttu vakiovarustus ja mitkä ovat sellaisia varusteita, joista on mainittava erikseen ja hyvissä ajoin: jos tilaus sijoitetaan tulkin kalenteriin edellisenä päivänä, tulkin voi olla mahdoton tuoda videotykkiä mukanaan.

Vialaisena tunnen olevani hyväosainen! Saatan jopa saavuttaa joskus eläkeiän, sillä minuun panostetaan. Saan riittävästi palautumisaikaa vaativista työtehtävistä sekä tarvitsemani ajan valmistautua. Virikesetelit ”pakottavat” harrastamaan, mikä auttaa kestämään jopa talven lamaannuttavan pimeyden. En pysty parhaimpaani työajalla sen enempää kuin vapaa-ajallakaan, ellen käy ”hapettumassa” ja revittämässä kroppaani istumatyön vastapainoksi.

Blogitekstin viittoo Evan tulkki- ja jäsenkollega Päivi Masih.