Olet täällä

Ammatillisuus - mitä se on?

Kuluvan kahden vuoden ajan Vian erityisenä painopisteenä on ammatillisuus. Vuosi sitten kokoonnuimme sadan työntekijämme voimin yhdessä pohtimaan, mitä ammatillisuus tarkoittaa. Yhteisen pohdinnan tuloksena syntyi neliportainen luokittelu ammatillisuuden tasoista. Nämä tasot ovat yksilö, työyhteisö, ammattiyhteisö ja asiakas. Kaikki tasot liittyvät erottamattomasti toisiinsa, jokaista tarvitaan, eikä yhtäkään voi jättää pois.

Ammatillisuuden tärkeimpänä perustana on yksilö, ihminen itse. Oli työntekijä sitten tulkki, palkanlaskija, koulutussuunnittelija tai toimitusjohtaja, olennaista ammatillisuudessa on jatkuva itsensä kehittäminen ja itsereflektointi. “Olen jo täysin oppinut” -asenne ei kauas kanna. Kukaan meistä ei ole täysin valmis, koko ajan voi ja pitää oppia uutta, päivittää tietotaitoa ja kehittää itseään.

Nelivuotisen tulkkikoulutuksen jälkeen tulkiksi valmistuneen viittomakielen taito ei ole riittävällä tasolla, vaan kielitaitoa tulee kartuttaa edelleen. Puhuttuja kieliä, esimerkiksi englantia, kuulee jatkuvasti televisio-ohjelmista tai ulkomailla käydessä varsin helposti. Viittomakielen kohdalla tilanne on toinen. Keinojen löytäminen kielitaidon kehittämiseen saattaa vaatia enemmän mielikuvitusta ja töitä. Työssä kehittyäkseen tulkin pitää myös reflektoida itseään kriittisesti: tulkkaustilanteen jälkeen tulisi arvioida, missä onnistui ja missä olisi vielä kehittämisen varaa.

Ammatillisuus työyhteisötasolla tarkoittaa esimerkiksi palautteen antamista ja vastaanottamista parityössä. Tulkkina tulee seurata kollegan työskentelyä ja osata antaa siitä palautetta. Yhtä tärkeää ammatissa kehittymiselle on palautteen vastaanottaminen ja saadun palautteen mukaan työssä kehittyminen. Toisinaan palautteen antaminen tai vastaanottaminen voi olla vaikeaa. Myös tulkinkäyttäjien (kuurojen ja kuulevien) palautteenantotaidoissa on parannettavaa. Usein sanotaan vain: “Olit huono tulkki”. Tämä ei kuitenkaan kerro, missä tulkki epäonnistui, ymmärtämisessä, tuottamisessa vai jossain ihan muussa.

Verrataanpa tilannetta autokorjaamolla asiointiin: Jos asiakas vie autonsa huollettavaksi kertomatta, missä vika, pitää korjaajan työskentelyä aloittaessaan käydä läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot (rengas puhki, moottorivika, lamppu palanut). Jos asiakas puolestaan kertoo heti, että ajovalo on vaihdettava, korjaaja voi keskittyä varsinaiseen asiaan hukkaamatta aikaansa muuhun.

Vastaavasti, jos tulkki saa palautteeksi, ettei ymmärtänyt kuuroa asiakasta, tulkki voi keskittyä juuri tämän osa-alueen kehittämiseen seuraamalla eri tavoin viittovien kuurojen viittomista ja harjoitella heidän tulkkaamistaan suomen kielelle. Jos kehittämisen varaa on sormituksen ymmärtämisessä, taitoa voi kehittää videoin tai kollegan kanssa. Jos saatu palaute keskittyy heikkoon viittomakieliseen tulkkeeseen, tulkki keskittyä harjoittamaan viittomakielen taitoaan. Voi olla, ettei tulkki hallitse tietyn erityisalan viittomistoa tai sanastoa (lääkkeet, autot). Termistön opettelemisen ja sisäistämisen kautta tulkki pystyy käyttämään tulkkeessaan tarvittaessa kiertoilmausta tai kysyä puuttuvaa viittomavastinetta asiakkaalta.

Tulkin työ on toisinaan yksinäistä. Tämän vuoksi on tärkeää jakaa ajatuksia ja kokemuksia tulkkiparin kanssa. Asiakastakin voi ajatella eräänlaisena työparina. Tällaisesta vuorovaikutuksesta tulkki saa paljon eväitä ammatilliseen kehittymiseen.

Kolmas ammatillisuuden taso on ammattiyhteisö, joka pitää sisällään muun muassa tulkin eettiset säännöt ja solidaarisuuden. Eettiset säännöt ohjaavat pitkälti tulkin työtä. Lisäksi tähän tasoon kuuluvat tulkin asiantuntijuus ja kyky arvioida kulloisenkin tulkkaustehtävän sopivuutta omaan taitotasoon. Tulkin täytyy esimerkiksi osata kieltäytyä liian vaativasta tulkkauksesta. Hänen on kuitenkin panostettava jatkuvaan kehittymiseen etsimällä tietoa rohkeasti eri lähteistä.

Tulkin tulee myös käyttää aktiivisesti työkieliään (suomalainen viittomakieli, suomenruotsalainen viittomakieli, puhutut kielet). Kaikkia työkieliä tulisi käyttää ja kehittää yhtäläisesti. Suomessa suomea kuulee ja käyttää joka tapauksessa. Mutta voisivatko tulkit puhumisen sijaan viittoa keskenään ja harjoittaa näin harvemmin käyttämäänsä kieltä varsinkin, jos lähipiirissä ei ole kuuroja? Voi tuntua hassulta, jopa työläältä, käyttää viittomakieltä kuulevien kanssa, mutta viittomakielen taito kehittyy vain viittomalla.

Vapaa viittominen ja viittomakielelle tulkkaaminen ovat ajatusprosesseiltaan täysin erilaiset, sillä tulkatessa jatkuvasti kääntää kuulemaansa. Vapaan viittomisen kautta saavutettu kielitaito toimii kuitenkin parhaimmillaan sujuvan tulkkauksen pohjana, jolloin tulkkaustilanteessa voi yksittäisten viittomien sijaan keskittyä itse prosessiin.  

Neljäs ammatillisuuden tasoista on asiakas. Merkittäviä seikkoja tässä ovat asiakaspalvelu ja molemminpuolinen kulttuurin kunnioittaminen ja tuntemus, olivatpa kulttuuritaustat mitkä tahansa. Kuulevan tulkin pitää ymmärtää ja kunnioittaa asiakkaan viittomakielistä kulttuuria ja yhteisöä unohtamatta oman taustansa arvostamista. Olennaista on, miten tulkki yhteensovittaa kulttuurit niin, että tulkkaustilanne onnistuu.

Usein asiakaskunnan keskuudessa ajatellaan, että tulkki on yksin vastuussa kehittymisestään. Mielestäni kuurot, tulkinkäyttäjät ovat vastuussa myös. Itse toimin monessa roolissa: olen kuuro, tulkinkäyttäjä, asiakas. Lisäksi koulutan tulkkeja. Mietin, kuinka asiakkaana voisin tukea tulkkia niin, että tulkkaustilanne onnistuisi mahdollisimman hyvin. Jos asiakkaana viiton epäselvästi, voinko syyttää tulkkia heikosta ymmärtämisestä? Mielestäni en. Asiakkaana olen vastuussa siitä, että ilmaisuni on riittävän selkeää.

Jos tulkkaustilanteen jälkeen jättäisin suoran palautteen kertomatta ja haukkuisin tulkin takanapäin, en kunnioittaisi häntä. Tulkinkäyttäjänä haluan kunnioittaa tulkkia ja parhaani mukaan tukea häntä kehittymään työssään. Herkästi tulee ajatelleeksi, että vasta alalle tulleen tulkin kanssa pitäisi yksinkertaistaa kieltään. Voisiko kuitenkin ajatella, että voin näin auttaa työiältään nuorta tulkkia. Ymmärrän, että tulkkien jatkuva vaihtuvuus turhauttaa ja jokaisen tulkin tukeminen voi tuntua raskaalta. Oleellista kuitenkin on, miten itse suhtautuu, ja miten ajattelutapaansa voi muuttaa. Kyllästyneen asenteen sijaan tulkille voi antaa mahdollisuuden kehittyä positiivisen palautteen turvin.

Nämä neljä ammatillisuuden tasoa tukeutuvat toinen toisiinsa. Jos ammatillisuuden pohja, yksilön itsereflektointi puuttuu, ei pysty toimimaan muillakaan tasoilla ammatillisesti. Jos asiakas-ulottuvuus puuttuu, ketä varten tulkki itseään kehittää? Jos ammattiyhteisö ja tulkkien eettinen säännöstö jätettäisiin pois, ammatillinen toiminta olisi mahdotonta. Ilman työyhteisöä tulkilta puuttuisi “peili”, kollega, jonka kanssa jakaa työtään.

Me Viassa haluamme kuluvan kahden vuoden aikana kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten voimme edistää ammatillisuutta eri tavoin laadukkaan tulkkauksen takaamiseksi!